Ihan ensiksi haluan sanoa, jos mitenkään pystyt ja löydät keinoja älä anna paniikkikohtauksien estää sinua tekemästä ja kokemasta asioita. Tiedän sen olevan tuskaa ja vaikeaa monella, mutta koita muistaa ja sanoa itsellesi, siihen ei kuole vaikka se kohtaus tuleekin, niin ikävää ja inhottavaa kun se onkin. Itse alusta asti olen päättänyt, että mitään en jätä tekemättä ainakaan sen pelossa, että saan paniikkikohtauksen, jos kyseinen asia muuten on sellainen jota haluan kokea. Joskus onnistun psyykkamaan itselleni kohtauksen, kun olen jossakin tilanteessa aiemminkin sellaisen saanut.
Suurin osa tästä ikävästä riippakivestä kärsivä varmasti tietääkin nämä keinot mitä minä käytän.
- Ensinnäkin UNI! se on minun kohdallani ainakin tärkein asia, jos olen yhtään joutunut valvomaan enempi tai nukkunut huonosti, on taattua, että paniikkikohtauksia tulee ja olen todella ahdistunut. Eli nuku riittävästi ja vielä vähän enempikin. On tietysti totta, että aina se ei vaan ole mahdollista olla hyvin levännyt ja saada tarpeeksi unta.
- Kofeiini on myöskin paniikkikohtauksieni laukaisija. Juon aamuisin itse kupin pari kahvia, mutta sen enempää hyvin harvoin juon ja jos juon niin jälleen kerran tiedän myöskin useimmiten seuraukset.
- Liikunta ja erityisesti kuntosali auttavat minua. Kuntosali on ainoa paikka missä pystyn täysin heittämään ajatukset narikkaan ja keskittyä vain siihen hetkeen, olen toki sielläkin saanut joskus paniikkikohtauksen, kun olen mennyt väsyneenä ja ylivirittyneenä treenaamaan, aivoni on sitten kiihtyneen sykkeeni lukenut hätätilanteeksi :)
- Kun paniikkikohtaus on päällä, niin itselleni hoen mielessäni: et kuole, et kuole, saat kyllä henkeä, hengitä, rauhoitu, tämä on vain paniikkikohtaus. Koitan siis järkeillä itseltäni kohtauksen rauhoittumaan.
- Usein soitan sellaiselle läheiselle, joka tietää paniikkikohtauksistani ja sanon suoraan nyt on paniikkikohtaus puhu minulle, kerro mitä vaan, että saan ajatukseni pois itsestäni. Yleensä kohtaus helpottaa näin aika nopeasti. Olen itse huono sanomaan tuntemattomille/puolitutuille jos minulla on kohtaus päällä, jostakin syystä edelleen niitä häpeilen jollain tasolla. Se on varmaankin se, että olen niin haavoittuvassa ja muutenkin kontrollin menettäneenä paniikkikohtauksessa, että on vaikea sitä tuoda julki, ja tästä minun pitäisi itse ehdottomasti päästä eroon, koska se helpottaisi paljon. Joten suosittelen kaikille olemaan häpeilemättä ja pyytämään apua, koska paniikkikohtauksissa ei ole mitään hävettävää ja usein ihmiset ymmärtävät ja haluavat auttaa.
- Avannosta olen saanut myös apua ja nautin siitä valtavasti. Olen nyt kolmisen vuotta harrastanut Avanto uintia. Alkuun sain paniikkikohtauksen aina mennessäni kylmään veteen, koska jälleen aivoni rekisteröivät kiihtyneen sykkeeni hätätilaksi. Mutta pikkuhiljaa totutellen, kohtaukset loppuivat. Koen myös avannon helpottavan stressiä ja ahdistustani. Kuitenkin parasta on avannon jälkeen se mielettömän hyvä olo!
- Veden juonti, kyllä veden juonti :D juon päivän aikana tosi paljon vettä, juon sitä jatkuvasti ja jostakin syystä se helpottaa oloani myös paniikkikohtauksessa.
- Luonnossa liikkuminen ja rauhoittuminen, rakastan olla luonnon hiljaisuudessa ja kauneudessa
Tässä tärkeimpiä keinoja mitkä itselläni helpottavat Ahdistustani ja paniikkikohtauksia.

Ensimmäinen tunne kylmyys, hengitys salpautuu, kehoa pistelee, kylmä vesi hivelee iholla, kunnes keho rentoutuu ja tunne on euforinen.
Lisää kommentti
Kommentit